Dear friend of Arkadia, Your are heartily welcome to the opening of a photography exhibition by Terho Nikulainen on Friday 8.7. at 5pm. Terho will present his father’s family colour slides of the ‘50s Colour slides were slowly becoming more common in the fifties but were still quite rare in Finland then. The talk will be in Finnish but questions can be asked in English. Welcome! Warm regards, Ian www.arkadiabookshop.fi –Entrance is free and green tea will be offered. A donation of €2 (or more!) to fund the event is suggested and would be most welcome.Vanhojen väridiakuvien taustaa. Terho Nikulainen kertoo isänsä Yrjö Nikulaisen 1950-luvulla ottamista perhevalokuvista. Kutsumme teidät valokuvanäyttelyn avajaisiin, johon on valittu 30 otosta hänen yli 200 väridian kokoelmastaan 50-luvulta. Isäni eli vuosina 1913 – 2003. Hän muutti perheineen Hämeeseen, nykyiselle Pirkanmaalle Pälkäneelle 1948. Hän sai puolisonsa kanssa hankittua perheen ensimmäisen oman talon n. 1951, pienen omakotitalon kauneimmasta järvi- ja harjumaisemasta. Talon kunnostuksen jälkeen kuusihenkinen perheemme muutti siihen asumaan. Suuri osa näyttelyn kuvista on otettu vuodesta 1952 alkaen kodin pihassa tai lähitienoolla. Taloa laajennettiin muutaman vuoden päästä, ja yksi näyttelykuvista esittää työmiesporukkaa töiden aamulla alkaessa, kun perustusmonttu on jo kaivettu. Isäni oli ahkera harrastajavalokuvaaja, jolla oli käytössään aikansa lähes parasta kalustoa, Zeiss-Ikon paljekamera (ehkä jo 1930-luvun lopulta), jalusta ja valotusmittari. Sotavalokuvien lisäksi hän valokuvasi perhettään eri tilanteissa. 1950-luvulla hän otti käyttöönsä värikääntö- eli diafilmin. Yrjö Nikulainen aloitti perheensä ikuistamisen vuodesta 1952 näihin värikuviin, joista näyttely käsittää pienen osan, 30 valikoitua otosta. Sittemmin 1960-luvulla, kun veljeni sai kinofilmikameran ja tuli muutto Helsinkiin, isän Zeiss-kameran käyttö väheni. Enää ei saanut silloisten diakuvien esittämiseen soveltuvia projektoreita. Kuvakoko oli suurempi verrattuna kinokokoon. Useat valokuvista on otettu aikalaukaisimella käyttäen jalustaa, mikä selittää sen, että kuvien ottaja on itse kuvissa mukana. Olen itse nimennyt näyttelyn kuvat aiheen tai tilanteen mukaan käyttäen mielikuvitusta. Näyttelyn kuvissa esiintyvä nuorin lapsista olen minä, joka olen perheen nuorin lapsi. Muita henkilöitä valikoimassa ovat äitini, isäni, kaksi isosiskoani ja isoveljeni. Joissakin kuvissa, kuten Hankikantoset [I], on naapuruston lapsia mukana. Kesäkuvista yhdessä esiintyy serkkuni ja kesävieraamme kahden sisarukseni kanssa, yhdessä oman rantatonttimme kummallakin puolella sijainneiden kesämökkinaapureiden lapsia. Jossakin kuvassa on Nikulaisen pariskunnan isän ja/tai äidin ja sisarusparven lisäksi veljeni ja sisareni luokkatovereita, jossakin myös sisareni luokkatoverin isä. Yrjö Nikulaisella oli suuri kiinnostus valokuvaamiseen, minkä vuoksi hänellä oli kamera mukana ja esillä useissa perheen yhteisissä tilaisuuksissa, joissa hän osasi valita osuvia ja perheen kannalta tyypillisiä tilanteita, kuten retkeillessä lähistön metsissä, talvisilla tarpomisilla lumessa sekä keväisillä hankikantosilla lumen muututtua aamulla kävelijän kantavaksi yöpakkasen jäädytettyä hangen päälliskerroksen. Omat suosikkini näyttelyn kuvista ovat #29, ”Työpäivä alkamassa”, jossa kotitalon laajennustyömaan työmiehet ovat ryhtymässä päivän työhön sekä #15, ”Pienen vihreän miehen pitkä varjo”, jossa seison vihreässä kokohaalarissa pienen lumikerroksen peittämän kotijärven jäällä takanani talon koillispuolella kohoava soraharju, kotitalomme sen juurella sekä rantasaunamme lähes vesirajassa. Kuva on otettu aurinkoisena päivänä juuri ennen joulua 1954, jolloin päivä on ollut lyhimmillään ja varjot pisimmillään. Terho Nikulainen