Please don’t hesitate to follow us on https://www.facebook.com/pages/Arkadia-International-Bookshop-Ian-Bourgeot/114962855198875?fref=ts !

Dear friend of Arkadia,

You are invited to Vaikeassa elämäntilanteessa olevien kansalaisten auttaminen – diagnostisesta ajattelusta kokonaisvaltaiseen tukeen by Sauli Suominen on Monday 8.12 at 6pm at Arkadia (Nervanderinkatu 11) 

Welcome!

Warm regards,

Ian
www.arkadiabookshop.fi

– Entrance is free but a donation of €3 (or more!) to fund the bookshop is suggested and would be most welcome. Arkadia wouldn’t exist without this act of generosity. If you have no loose change or coins we gladly accept payment via Visa Electron or Mastercard etc. !

Vaikeassa elämäntilanteessa olevien kansalaisten auttaminen – diagnostisesta ajattelusta kokonaisvaltaiseen tukeen

– Asiakaslähtöisyys ja kohtaamisen vaikeus
– Antavatko psykiatriset diagnoosit eväitä auttamistyöhön?
– ADHD tieteiden kiistakapulana
– Yksilötyöstä koko perheen huomioimiseen
– Voiko lainsääsännöllä vaikuttaa asiakkaan ja auttajan kohtaamistilanteeseen?
– Vaikeassa elämäntilanteessa ja hyvässä elämäntilanteessa olevat asiakkaat
– Hyvinvointivaltio ja vaikeassa elämäntilanteessa olevat kansalaiset
– Palveluohjaus tukena vaikeassa elämäntilanteessa

JOKAINEN HALUAA OLLA OMAN ELÄMÄNSÄ SANKARI, EIKÄ PALVELUIDEN PASSIIVINEN KOHDE

Viimeaikaiset tapahtumat lastensuojelussa ovat traagisia. Vieläkin traagisempaa on kuitenkin usko siihen, että uusi lainsäädäntö ja erilaiset sosiaali- ja terveystoimen uudistukset tulevat selvästi muuttamaan asioita parempaan suuntaan. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lainsäädännön uudistuksilla ei juuri pystytä vaikuttamaan siihen työhön mitä asiakkaan ja työntekijän välillä tapahtuu (esim. Ilpo Helèn 2011). 

Luin muutama vuosi sitten kirjaa skitsofreniaa sairastavien kotihoidosta. Asiakkaan kotona ja perheen parissa pidettävää työtä pidettiin julkaisussa hyvin tärkeänä. Merkittävää on, että julkaisu perustuu 1960-luvulla tehtyihin tutkimuksiin ja sen on julkaistu vuonna 1970 (Pekka Niskanen). Ja mitä viimeisten kirjan jälkeisten 50 vuoden aikana on tapahtunut? Niin kutsuttu kotihoito on lähes hävitetty. Palvelut ovat pirstoutuneet yhä pienemmiksi saarekkeiksi eri tuottajien välillä. Lastensuojelussa tärkeintä ovat juridiset näkökulmat ja lainsäädännön tarkka noudattaminen. 

Erilaiset uudistukset ovat usein perustaneet asiakaslähtöisyyden vahvistamiseen. Varmasti asiakkaita onkin joissakin tilanteissa onnistuttu suojelemaan ammattilaisten mielivallalta. Samalla kuilu nk. hyvin toimivien ja huonosti toimivien asiakkaiden välillä on kuitenkin koko ajan syventynyt (esim. Minna Laitila 2010). Elämänhallinnasta kärsivä asiakas ei esim. hyödy palveluseteleistä. Syyt tähän kehitykseen ovat osin löydettävissä pärjäämisen vaikeutumisesta, yhteiskunnan monimutkaistumisesta esim. manuaalistet työt ovat hävinneet. Muita syitä ovat ammattilaisten lisääntynyt erikoistuminen ja taloudelliset säästöt. 

Jokainen suomalainen lienee kuitenkin tietoinen julkisen sektorin rahoitusvajeesta. Tämän luulisi tuottavan suurempaa kustannustietoisuutta ja järkevää varojen käyttöä. Kehitys on kuitenkin kulkenut miltei päinvastaiseen suuntaan. Miltei jokainen palveluntuottaja kysyy itseltään, siis parhaimmassa tapauksessa, mitä palveluita meillä on tarjottavana, kun kysymyksen pitäisi olla muodossa, mitkä palvelut parhaiten hyödyttäisivät asiakasta? Vaikeassa elämäntilanteessa olevasta asiakkaasta muodostuu helposti lastensuojelun, mielenterveystyön työvoimahallinnon ja monen muun palvelun passiivinen kohdeasiakas tai sitten hän syrjäytyy palveluiden väliin, ei kenenkään – asiakkaaksi. 

Konservatiiviset tahot pitävät hyvinvointivaltiota kalliina ja tehottomana järjestelmänä. Monen mielestä palveluiden poistaminen tietyltä väestöryhmiltä johtaisi parhaiten elämänhallinnan lisääntymiseen ja aktiiviseen työhön hakeutumiseen. Minä en tähän usko. Yhteiskunnan monimutkaistuminen ja verkostojen rapautuminen on päinvastoin lisännyt tuen ja neuvonnan tarvetta. Vaikeassa elämäntilanteessa olevien asiakkaiden kohdalla yhteiskunnan tuki ei kuitenkaan aina löydä perille. Tuen onnistuminen jää yksittäisen työntekijän varaan ja yleinen asiakaslähtöisyyden tavoite jää tyhjäksi kirjaimeksi. 

Tapaamieni asiakkaiden ja perheiden kautta joudun tekemiseen järjestelmien toimintahäiriöiden kanssa. Pääpaino on usein ollut ongelmien ja vastuuviranomaisen määrittäminen, kun sen tulisi olla asiakkaan toimivan arjen tukeminen. Useimmiten ongelmien määrittämisestä ei ole mitään hyötyä, koska sen kautta ei löydetä ratkaisua asiakkaan vaikeuksiin (Uher ja Rutter 2012). Eri alan ammattilaiset voivat olla eri mieltä siitä, mikä asiakkaan ongelma on ja miten se tulisi ratkaista. Asiakkaan, hänen elämänsä ja arkensa asettaminen keskiöön, auttaa ammattilaisia miettimään miten tätä asiakasta tulee tukea. Tämä edellyttää kuitenkin, että asiakkaan tukena toimii työntekijä, esim. palveluohjaaja, jolla on mahdollisuus tutustua asiakkaaseen ja hänen elämäänsä. Tämä edellyttää työntekijältä mahdollisuutta paneutuvaan, kokonaisvaltaiseen ja välittävään työotteeseen. Kansantaloustieteilijä Ingvar Nilssonin (2006) mielestä kokonaisvaltaiset paneutuvat työotteet maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin. Jokainen haluaa olla oman elämänsä sankari, eikä palveluiden passiivinen kohde. 

Sauli Suominen
VTL, perheterapeutti